Yleistä:
Ainoa suuri kaatopaikka seudulla aivan välittömästi meren äärellä. Kaatopaikka on ajan tavan mukaan perustettu aivan kaupungin rajalle. Tämä on yksi Helsingin "kolmesta suuresta".

Historia: Pasilan kaatopaikan sulkemisen jälkeen avattiin Helsingin pääkaatopaikaksi Ison-Huopalahden kaatopaikka Talin vedenpuhdistamon ja golfkentän lähelle Mätäjoen ja Monikonpuron väliin. Alue oli aiemmin rantaniittyä, josta poistettiin pintamaa ja jätetäyttö aloitettiin savelle. 60-luvun lopulla kaatopaikkaa laajennettiin lahdelle. Meren ja täytön välissä on louhetta ja rakennusjätettä. Enin osa täytöstä on 70-luvulta. Kaatopaikkaa jouduttiin täyttämään reilusti yli pohjan kestävyyden, koska vaihtoehtoa ei ollut. Kasa on painunut niin, että 60-luvun jätteet ovat nykyään merenpinnan alapuolella. Jätettä kaatopaikalla on n. 3,5 milj m³.

Nykyään alue näyttää melko normaalilta täyttömaakukkulalta ja pian sitä ei voi erottaa puuston kasvun vuoksi luonnonkukkuloista. Kaatopaikka ei eritä enää kaasuja. Alueella on kuntopolkuja ja hevosurheiluun liittyviä teitä. Tämänkaltaiseksi Vuosaaren kaatopaikka tullee ulkonäöltään maisemoinnin ja sitä seuraavan pusikoitumisen jälkeen. On varsin valitettavaa, että kaatopaikatkin muuttuvat samanlaiseksi villiksi ryteiköksi mitä suurin osa virkistysalueista ja joutomaasta seudulla on. Puusto alkaa olla saavuttanut täyden mittansa ja näkymä Laajalahdelle on kadonnut 2010-luvulla, kun kaasut eivät ole enää vuosiin estäneet kasvillisuutta rehevöitymästä. Kaatopaikan laelle on rakennettu frisbeegolfkenttä.

Tiedot teoksesta Tanja Toivola: "Kaatopaikkojen ympäristövaikutuksia ja Helsingin entisten kaatopaikkojen nykytilanne" Helsinki 2001